Eswood Tiny Cloudberry FIN43532/03
lonkat B, polvet ok, kyynärät 2/1, PHPT-negatiivinen
Hilla on aina iloinen ja ystävällinen kessurouva. Se ei ota nokkiinsa mistään. Se on melko kova haukkumaan ja siksi oiva vahtikoira. Hillan kanssa on hieman harrastettu tokoa ja kilpailtu kahdesti epävirallisesti saaden molemmilla kerroilla ykköstuloksen.
Taapanterin Feikki Flinda FIN 25101/02 (i:Arttu-e:Taapanterin Emily)
lonkat B, silmät ok(9/03, 9/05, 10/07, 11/10)
Siiri on veikeä sekoitus eri luonteenominaisuuksia. Se on toisaalta hyvin nöyrä, toisaalta taas itsepäinen. Arka ja pelokas se ei ole pätkääkään, vaan rohkea ja utelias kaikkea kohtaan. Se on myöskin jossain määrin nättinokkainen ja loukkaantuu helposti tullessaan torjutuksi. Kotona se on oikein rauhallinen ja tottelevainen.
Siiri 28.4. 2002-22.7.2015
Siiriltä leikattiin syksyllä 2010 pahanlaatuinen nisäkasvain, joka onneksi saatiin mitä ilmeisimmin kokonaan pois. Nyt vanharouva on elämänsä vedossa ja kirmailee nuorten kanssa reippaana.
Siirin kasvaimet uusivat toukokuussa 2012 ja se leikattiin uudestaan. Siiriltä poistettiin kohtu ja viisi nisää, nyt toivotaan, että kasvaimia ei enää jäljellä oleviin nisiin ilmaantuisi.
Siirin kasvaimet uusivat jälleen alkusyksyllä 2012, jolloin loputkin neljä nisää poistettiin. Teräsrouvamme ei ollut leikkauksesta moksiskaan, vaan toipui pikavauhtia.
Siirillä todettiin imusuonistosyöpä kesällä 2015 ja lopulta sairaus vei voimat niin, että päästimme Siirin lepoon.
Maaru FIN26469/05 (i:Reppulin Tumhalad-e:Daria)
lonkat A, kyynärät ja polvet 0/0, silmät ok (6/07 ,12/09, 6/12), testattu prcd-PRA terve(A), Pompentestitulos normaali, DM-kantaja
Maaru 13.4.2005-26.1.2018
Maaru on virallisesti väriltään musta vaalein merkein, mutta on pikemminkin riistanvärinen. Maaru on ihana höseltäjä, vilkas kuin mikä, vaikka onkin vuosien kuluessa rauhoittunut. Maaru ei koskaan karkaa pihaltamme vaan pysyy tunnollisesti kuulomatkan päässä.
Maaru on oikein luonnikas ja rakastettava otus. Se on aina innokas puuhastelemaan.Muiden narttujemme pennuille se toimii verrattomana leikkitätinä ollen kärsivällinen(liiankin) ja hellävarainen pieniä kohtaan. Omat pentunsakin Maaru hoiti tunnollisesti ja varmoin ottein. Sillä on aivan oma tapansa äännellä ja suussaan se kanniskelee mielellään esineitä.
Vieraidenkin koirien kanssa se tulee hyvin toimeen. Maaru on ollut nuorena aivan verraton hyppääjä. Vanhemmiten kuulo on muutunut valikoivammaksi.
Maaru silmästä löytyi syksyllä 2017 melanoosi, joka oireili uveiittina. Päivittäiset silmätipat saivat sen pysymään aisoissa. Tammikuussa 2018 se yhtenä päivänä lakkasi syömästä ja liikkumasta. Päivystyksessä diagnosoitiin kohtutulehdus, vaikka vuotoa ei ollut. Juoksustakin jo yli kuukausi. Veriarvot näyttivät huonoilta eikä leikkausta voitu tehdä. Vahvat lääkkeetkään eivät tehonneet ja Maarun kunto vaan heikkeni. Maaru nukutettiin ikiuneen.
FI MVA Riihisillan Okariina FIN53104/05, PHPT-negatiivinen
Riina 27.11.2005-8.10.2018
Riina on oikea tehopakkaus: joka paikassa ennen kuin ehtii kieltää, kaikessa mukana ja äitinsä tavoin oikea sylivauva. Kovaäänisesti se vaatii huomiota ulos mennessä, sisään tullessa, syödessä ja leikkiessä. Riina asuisi mieluiten autossa. Pihassa se pysyy hyvin vapaana, samoin kuin äitinsäkin. Riina on koiristamme eniten käynyt näyttelyissä ja menestynytkin muotovalioksi asti. Vieraita ihmisiä kohtaan se oli nuorempana varautunut, mutta vanhemmiten muuttui tuttavallisemmaksi.
Riina eli elämänsä melko terveenä. Pentuna 8kk iässä sairastettu menigiitti-arteriitti oli syynä siihen, että kauniista ulkomuodostaan huolimatta Riina ei koskaan saanut jälkeläisiä. Eläinlääkärin arvion mukaan sairaus kun saattaisi hormoneista johtuen uusia juuri tiineyden aikaan, ja voimakas kortisonilääkitys olisi vahingollista sikiöille. Emme sitten edes harkinneet sille pentuja.
Riina vaikutti jotenkin pentumaiselta koko ikänsä. Sen ei edes tajunnut vanhentuneen ennen kuin jotain dementian merkkejä alkoi tulla. Se karkasi keväällä 2018 yhtenä iltana ja löytyi aamulla n.10 km päästä uupuneena, mutta vahingoittumattomana.
Syksyllä 2018 Riinalla todettiin ristisidevamma. Mietimme leikkauksen järkevyyttä liki 13v koiralle ja päädyimme olemaan leikkaamatta. Riina lähti emänsä Hillan, Siirin ja Maarun luokse 8.10.2018
JYKÄ, RIIHISILLAN RITARI, 22.2.2006-20.12.2019
Jykä oli ensimmäisiä lappalaispentuja, jotka syntyivät meillä. Jykä jäi aluksi kasvamaan poikamme perheeseen, mutta erinäisten elämänvaiheiden vuoksi se muutti meille. Jykä oli joitakin miehiä kohtaan koko ikänsä epäluuloinen pentuna kokemansa ikävän tapahtuman vuoksi. Lapsia ja pentuja Jykä rakasti. Sillä oli erityinen tapansa osoittaa hellyyttä varsinkin minulle ottamalla käden suuhunsa, ei purrut mutta piti suussa. Se oli sellainen pinnalta kova, mutta sisältä pehmeä poika. Todella rakastettava otus.
Jykällä oli C-lonkat ja kyynärä ykkönen. Kyynärää se ontui aika ajoin koko elämänsä. Pentuna tassu oli jäänyt laiturin rakoon, kun se oli pudonnut laiturilta ja se oli loukkaantunut. Välilevyongelmia oli silloin tällöin ja kipulääkkeitä kuuriluontoisesti niihin. Jykä kastroitiin jo nuorena pahan kivestulehduksen vuoksi ja monien ongelmien vuoksi sitä ei olisi voinut lisääntymiseenkään käyttää. Jykälle emme pitkää ikää todellakaan povanneet, mutta lopulta se eli liki 14 vuotta. Se sai liikkua omaan tahtiinsa ulkona vaihtelevassa maastossa: pellolla, metsässä, pihamaalla. Kun se oli paremmassa kunnossa se juoksi ja hyppeli muiden kanssa. Viimeisinä viikkoina vointi huononi ja sen oli selvästi kurja olla. Levottomuus ja läähätys lisääntyi, alkoi tassujen jatkuva nuoleminen, kipuja. Hermokipu-tai tulehduslääkkeistä ei ollut sanottavasti apua. Lopullinen päätös piti siis tehdä. Joulun alla Jykä nukutettiin pois.